Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
Lamourhaaja voted for list
My movie year 2017 (682 movies items)
8 months, 4 weeks ago
Lamourhaaja voted for list
Movie diary 2017 (31 movies items)
9 months ago
Lamourhaaja added 2 items to Elokuvapäiväkirja list
Toni Erdmann                                  (2016)
Train To Busan

9 months ago
Lamourhaaja added 2 items to Elokuvapäiväkirja list
5 Centimeters per Second
David Lynch: The Art Life                                  (2016)

9 months, 1 week ago
Lamourhaaja added 3 items to Elokuvapäiväkirja list
Planetes                                  (2003-2004)
Opera Jawa
A Girl Is a Gun

9 months, 3 weeks ago
Lamourhaaja commented on a list
Elokuvapäiväkirja (199 movies items)

"Surullista kuulla, jos näin on. Elokuva osui maaliinsa siis. Voin kyllä kuvitella, että kyseisen elokuvan inhoaminen yhdistää niin liberaalit kuin umpikonservatiivit. Mikä on omasta mielestäni "


10 months ago
Lamourhaaja added 1 item to Elokuvapäiväkirja list
Elle                                  (2016)
27.7.2017 Saatan seuraavassa paljastaa juonesta yksityiskohtia. En tiedä, ei kiinnosta. Videopelistudion taiteellinen johtaja tulee raiskatuksi kotonaan. Tapahtuneen jälkeen nainen siivoaa jäljet, selittää mustelman pyörällä kaatumiseksi ja jatkaa elämää. Mutta pinnan alla kuplii ja suunnitelmat kehittyvät kohti jonkinlaista katarsista. Elokuva on hysteerinen ja naurattaa paikoin ääneen. Samalla sen hahmoista on vaikeaa pitää. Koen silti, että tuomiot päähenkilön kontrollifriikkiydestä ja tunnekylmyydestä ovat sitä, johon Verhoeven on metatasolla tähdännytkin. Nämä luonteenpiirteet on totuttu yhdistämään elokuvissa leimallisesti miehisyyteen. Kun naishahmo osoittaa olevansa kykenevä hallitsemaan itsensä, moraalikäsitys muuttuu. Katsojaa provosoidaan tuntemaan ärtymystä: Miksi nainen ei raportoi hyökkääjästään ja käyttäydy kuin uhrin olettaisi käyttäytyvän? Tällainen pelailu on tyypillistä Verhoevenia. Yllätyksenä tietämättömälle voi tulla, että moni raiskauksesta selvinnyt ei mene täysin kappaleiksi tapahtuneesta tai poliisin puheille, vaikka kyse on raskaasta, henkisesti kuormittavasta asiasta. Samalla elokuva kommentoi moraalista ylemmyyttä tuntevien ihmisten tapaa tuomita pinnan perusteella. Päähenkilö on joutunut elämään koko elämänsä julkisen halveksunnan alaisena yhden hänestä otetun valokuvan takia. Hyvät ihmiset ovat heppoisten todisteiden perusteella valmiita tuomitsemaan jopa lapsen omaa ylemmyyttään pönkittääkseen. Kun päähenkilö ei suostu anelemaan, pyytämään anteeksi, uikuttamaan tai uhriutumaan, kuten ajan henki on, tämä käy yleistä moraalikäsitystä vastaan. Jokaisen pitää tätä nykyä olla uhri. Jos siihen ei pysty, pitää voivotella niitä, joiden olettaa olevan uhreja. Ei ole ihme, että Verhoeven totesi, ettei voinut tehdä tätä elokuvaa Yhdysvalloissa. Kaikki Ellessä käy yksiselitteistä liberaalit vastaan konservatiivit -jakoa vastaan. Oikeastaan se on vaivihkainen hyökkäys tätä moraalikeskustelun rappioittavaa möykkää vastaan, mikä tekee minut hyvin iloiseksi.
10 months ago
Lamourhaaja added 2 items to Elokuvapäiväkirja list
Downhill Racer                                  (1969)
Lacrimae rerum

10 months ago
Lamourhaaja added 1 item to Elokuvapäiväkirja list
Footlight Parade                                  (1933)
24.7.2017 Janne Käkättäjän pitää tuottaa show-esitys, mutta kapuloita laittaa rattaisiin rasittava tuottaja, joka muistuttaa, ettei etelävaltioissa katsota siveettömyyksiä hyvällä. Precode-ajan elokuva tässä kettuilee viimeisillä voimillaan ennen Haysin koodin pakottamista. Siis musikaaleille tyypillistä metaa. Sivurooleista löytyy niin Dick Powellia kuin ihanaa Joan Blondellia. Elokuva on kehnohko ohjaajan visiottomuudesta ja ajan musikaalien käsikirjoitusten jäykkyydestä johtuen, mutta hyvää löytyy juuri sen verran, että katselukokemus on kivuton. Näyttelijät ovat mainioita, asenne kohdallaan ja Busby Berkeleyn musiikkinumerot tuttuun tapaan loisteliaita ja hiukan perverssejä.
10 months, 1 week ago
Lamourhaaja posted a image

10 months, 1 week ago
Lamourhaaja added 44 items to their collection
Field of Dreams                                  (1989)

have watched

4/10

The Honeymoon Killers

have watched

9/10

Caesar and Cleopatra

have watched

3/10

Port of Flowers

have watched

6/10

The Shout                                  (1978)

have watched

8/10


10 months, 1 week ago
Lamourhaaja added 5 items to Elokuvapäiväkirja list
Terrae
The Honeymoon Killers
Port of Flowers
Caesar and Cleopatra
Field of Dreams                                  (1989)

10 months, 1 week ago
Lamourhaaja added 23 items to Elokuvapäiväkirja list
The Shout                                  (1978)
Crossroads
Underground
Creepy
Innocent Sorcerers

10 months, 1 week ago
Lamourhaaja added 3 items to their collection
Best of the Worst                                  (2013- )

have watched

9/10

Half in the Bag

have watched

8/10

Previously Recorded

7/10


10 months, 3 weeks ago
Lamourhaaja voted for list
Watched in 2017 (272 movies items)
10 months, 3 weeks ago
Lamourhaaja posted a image

11 months ago
Lamourhaaja added 12 items to Elokuvapäiväkirja list
The Beginning: Making
Nightstill                                  (2008)
Space Cop
Violated Angels
The Hypothesis of the Stolen Painting

11 months ago
Lamourhaaja posted a image

11 months, 1 week ago
Lamourhaaja added 3 items to Elokuvapäiväkirja list
Bad Luck Blackie                                  (1949)
Who Killed Who?
Alien: Covenant

11 months, 2 weeks ago
Lamourhaaja added 1 item to Elokuvapäiväkirja list
Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017)
24.5.2017 Käytännössä sama elokuva kuin ensimmäinen mutta parempi. Lopun taistelu on jälleen puuduttavan pitkä ja tylsintä. Sanomassa plääplää perhe on paras, ja just sitä mitä haluat sen olevan. Kurt Russell on Jumala, kirjaimellisesti. Sylvester Stallone käy sössöttämässä turhassa sivuroolissa. Naishahmoihin keskitytään siinä missä muihinkin, mikä on kiva. Soundtrack on hyvä. Jollain oudolla tavalla elokuvan aloitus on puhdasta cinemaa, mutta en oikein osaa selittää miksi. Teoksen opetus on, että oikeat faijat tappavat itsensä lastensa puolesta mutta väärät faijat haluavat tehdä lapsistaan massamurhaajia.
1 year ago
Lamourhaaja added 4 items to their collection
Glengarry Glen Ross                                  (1992)

have watched

8/10

Divertimento

have watched

8/10

Il boss

have watched

4/10

The Plague Dogs                                  (1982)

5/10


1 year ago
Lamourhaaja added 1 item to Elokuvapäiväkirja list
Glengarry Glen Ross                                  (1992)
21.5.2017 Jack Lemmon haluaisi kovasti huijata viattomia ihmisiä ostamaan paskoja maaplänttejä, mutta Kevin Spacey on kusipää pomo, joka antaa hyvät duunit jo ennestään menestyneille. Kapitalismin ja markkinointikielenkäytön kritiikki on erityisen hyvin kirjoitettu, muodoltaan näytelmäalkuteoksesta hiukan poikkeava. Hahmojen motiivit paljastuvat usein vain aivan pienistä eleistä ja lipsahtaneista sanoista. Alpakkacino ei ole ymmärtänyt millaista hahmoa hänen pitäisi esittää ja ylinäyttelee roolinsa huolella FUCKING CUNT -moodissa. Alec Baldwin on laitettu cast listissä korkealle, vaikka hänen roolinsa on kokonaisuudessaan 7 min kestävä monologi heti elokuvan alussa. Arvattavasti elokuvasta on tehty neo-noir, vaikka sen ei oikeastaan tarvitsisi olla sitä.
1 year ago
Lamourhaaja voted for an image

1 year ago
Lamourhaaja added 5 items to Elokuvapäiväkirja list
Uma Abelha na Chuva
We
Il boss
Divertimento
The Plague Dogs                                  (1982)

1 year, 1 month ago
Lamourhaaja added 2 items to Elokuvapäiväkirja list
My Way Home
A Married Couple

1 year, 1 month ago
Lamourhaaja added 5 items to their collection
My Way Home

have watched

8/10

A Married Couple

have watched

8/10

Onimasa

have watched

4/10

Noisy Requiem

have watched

8/10


1 year, 1 month ago
Lamourhaaja added 1 item to Elokuvapäiväkirja list
Onimasa
31.3.2017 Tenchu! on mestariteos, ja Hideo Gosha on ohjannut pari muuta pätevää elokuvaa, kuten Cash Calls Hellin, mutta en koe, että ohjaajan joitain vuosia sitten lähipiirissäni kokema renessanssi ja hehkutus japanilaisen elokuvan unohdetusta mestarista olisivat olleet perusteltuja. Hänen elokuvansa ovat yleensä hyvin keskinkertaisia ja juonivetoisia rikos- tai samuraielokuvia, joista en näin muutamia vuosia jälkikäteen muista enää mitään, koska ne eivät ole esteettisesti kovin erottuvia vaan pikemminkin takuuvarmaa laatutyötä. Jos jotain en halua nähdä, se on takuuvarma laatutyö. Tässä vaiheessa elokuvaharrastusta pelkkä kivasti tehty juonielokuva ei kiinnosta useimmiten pätkääkään. Pitää olla jotain muutakin. Ainakin Tatsuya Nakadailla rööki palaa tässä elokuvassa, joka on yakuza-elokuvaa esittävä historiallinen draama. Nakadai myös huutaa elokuvassa niin kovaa, että pelkäsin asuintovereideni heräävän, vaikka pidin volyymia 2/100-tasolla. Musiikki on vuorotellen spagua ja nyyhkyvasaraa. Tetsuro Tanballa on aikamoiset Tom Selleck -viikset. Kiinnostavinta teoksessa on sen näkökulma alfamieheen, joka kyykyttää elämänsä naisia ja kuinka filmi keskittyy edetessään yhä enemmän naisten elämissään kohtaamiin haasteisiin, mutta asetelmasta ei saada mitään omaperäistä tai ajatuksia herättävää irti. Jotain teemasta kertoo se, että elokuva on alunperin nimetty erään naispuolisen sivuhahmon mukaan. Tyypilliseen tapaan Yhdysvalloissa elokuva tottelee ainoan miespuolisen päähenkilön nimeä, koska vain mies voi olla tärkeä henkilö ja hänen kuvansa on julisteessa. Suhteellisen ironinen ratkaisu, luullakseni elokuvaa miehisenä gangsteripullisteluna katsomaan menneet pettyivät kovaa. Pakko myöntää, että harmistuin itsekin, tosin eri syystä. Odotin jännittävämpää ja toiminnallisempaa teosta enkä yhdentekevää sukudraamapatsastelua. Kirjoitin osan tästä kommentista, vaikka elokuva oli vasta puolivälissä, koska jostain syystä tämän pitää kestää 140 minuuttia.
1 year, 1 month ago
Lamourhaaja added 1 item to Elokuvapäiväkirja list
Noisy Requiem
31.3.2017 Noisy Requiem on japanilainen nihilistinen hassuttelu, josta minulla ei ole aavistustakaan, miksi tai miten olen saanut sen käsiini. Luultavasti minua on kiehtonut elokuvan vertaaminen moniin Sogo Ishiin teoksiin. Osakassa eräällä slummialueella joukko yhteiskunnan rajamailla eläviä hyypiöitä kokee ahdistusta rakkauden ja ulkopuolisuuden pyörteissä ja ajautuu kohti samaa hylättyä rakennusta, tarkalleen ottaen sen kattoa. Toisen maailmansodan aaveet, spurgut ja insestikääpiöt sekoilevat keskenään kiitettävästi tässä artsploitaatiossa, joka oletettavasti koettelee monen katsojansa hermoja: Mitään alleviivatun dramaattista ei tapahdu, vaikka verellä ja muilla eritteillä läträtään. Vähäinen juonikin on välillä hankalasti seurattavissa. Kestoa kaksi ja puoli tuntia. Käytännössä nollabudjetilla tehty elokuva on kuvattu kauniisti 16 mm filmille useamman vuoden aikana. Teoksen sisältö on varmasti ollut aikanaan enemmän kuin ristiriitainen, vaikka elokuva pääsi Japanissa jopa elokuvateatterikierrokselle. Filmissä muun muassa potkaistaan vammaista sotaveteraania päähän ja heitetään hänen haitarinsa lampeen. Ohjaaja sytytti teoksen keskiössä olevan hylätyn rakennuksen kuvauksen loppuvaiheilla laittomasti tuleen saadakseen materiaalia tulipalon sammutustöistä.
1 year, 1 month ago
Lamourhaaja posted a list
Elokuvapäiväkirja (199 movies items)
1 year, 1 month ago

Insert image

drop image here
(or click)
or enter URL:
 link image?  square?

Insert video

Format block